Myrskyn silmästä

syntyi Jaanan Paja

 

Toisin kuin uudet yrittäjät yleensä Ylöjärven tuorein käsityöyrittäjä Jaana Weiste ei tee ympäripyöreitä päiviä, eikä suunnittele yrityksen tulevaisuutta kymmenien vuosien päähän. Hänelle elämä on tässä ja nyt, ja upeat tiilitaulut syntyvät omasta käsillä tekemisen tarpeesta, eivät bisneksen vuoksi.

– Aviomies ja ystävät kannustivat minua tekemään tiilitauluja myös myyntiin. En kuitenkaan olisi uskaltanut ryhtyä yrittäjäksi ilman kokemaani myrskyä: oman ja pienen lapseni vakavien sairauksien jälkeen yrityksen perustaminen ei tuntunut enää miltään, Jaana Weiste kuittaa uuden yrityksen perustamisen riskit ja hankaluudet.

 

Moni tietää, että käsitöiden tekeminen on hyvää terapiaa vaikeina hetkinä. Jaana Weisten pitkään sairastama reuma ja toissa kesänä leikattu aivokasvain ovat monin tavoin "syyllisiä" siihen, että pihan perän verstaasta Hietasmäessä tuli tänä syksynä käsityöyritys. Paitsi että vaikeasta elämäntilanteesta selviytyminen antoi rohkeutta yrityksen perustamiseen, myös itse idea syntyi myrskyn silmässä.

– Ajatus vanhoista kattotiilistä tehdyistä tauluista syntyi hirvittävän kovan kivun kautta. Kaiken sairastamisen jälkeen halusin tehdä käsilläni jotain sellaista, josta nautin, ja luoda paikan, jossa minun on hyvä olla. Niin syntyi Jaanan Paja, tuore yrittäjä kertoo.

Harva saakaan tehdä töitä niin viihtyisässä paikassa kuin Jaanan Pajassa, jossa tiilitaulut ja kuivakukat koristavat pikkuruista esittelytilaa ja tuoksukynttilät ja kaunis musiikki täydentävät tunnelman. Suuret, vanhat kuuset ja sammaloituneet kalliot ympäröivät pajaa.

– Luonnon keskellä minun on hyvä olla, yrittäjä toteaa.

– Sieltä on peräisin myös käsityöharrastukseni: luonnossa liikkuessani kerään aina materiaaleja kuivakukka-asetelmiin, joita olen tehnyt jo 20 vuotta.

Vanhat kattotiilet löytyivät kuivakukkien rinnalle sattumalta viime elokuussa Jaana Weisten lapsuudenkodin naapurista. Tiilet ja käsityömessuilta mukaan tarttunut juuttiköysi yhdistyivät hänen taitavissa käsissään viehättäviksi tiilitauluiksi – aluksi toki monen yrityksen ja erehdyksen kautta.

– Vanha, huokoinen tiili on vaativa materiaali. Se esimerkiksi imee itseensä huikeat määrät maalia, ellei pohjatöitä tee kunnolla. Oikeiden maalien löytäminenkin kesti aikansa, Jaana Weiste kertoo.

Käsityöläisenä Jaana on itseoppinut, koska ei halua matkia muiden jo tekemiä töitä. Vaikka erilaisten kurssien käyminen voisi säästää hiukan vaivaa, omin päin opiskelu takaa persoonallisen lopputuloksen. 

 

Ystävät kannustivat

yrittämään

 

Aluksi Jaana Weiste teki kauniita tauluja vain omaksi ja sukulaisten ja ystävien iloksi. Nämä olivat kuitenkin vanhoista kattotiilistä niin haltioissaan, että alkoivat potkia käden taitajasta yrittäjää.

– Ystävät halusivat jopa maksaa tauluista, ja kannustivat jatkamaan. Sinulla on lahjoja, joten nauti siitä, mitä osaat, minulle sanottiin, Jaana muistaa kiitollisena.

Jo nyt taulujen aiheita on yli kolmekymmentä. Jaanan Pajassa tiilen pintaan syntyy viinipulloja, meriteemoja, kukkia, keittiö- ja luontoaiheita.

Tiilitaulujen lisäksi uunituoreessa yrityksessä syntyy kuivakukka-asetelmia. Niitä Jaana tekee kuitenkin kausiluontoisesti, sillä hänen mukaansa parhaat asetelmat syntyvät luovan hulluuden päivinä – kuivakukat eivät taivu puurtamalla ja väkisin yrittämällä.

Tulevaisuudessa yrityksen valikoimiin kuuluvat myös vanhoista heinäseipäistä työstetyt tuotteet – vielä Jaana ei täsmälleen tiedä, mitä niistä syntyy, mutta jotakin persoonallista seipäistäkin on tulossa.

– Vanhoissa heinäseipäissä on oma henki ja tunnelma, josta haluan työstää jotain kaunista. Olen siis alkanut haalia heinäseipäitä varastoon. Myös vanhoista kattotiilistä on jatkuvasti hiukan pulaa, joten jos niitä nurkistaan löytää, kannattaa tarjota minulle, yrittäjä peräänkuuluttaa.

 

"Ei" isolle

asiakkaalle

 

Aviomies, sukulaiset ja ystävät olivat oikeassa vakuuttaessaan Jaana Weistelle, että tiilitauluja kannattaisi tehdä myyntiinkin. Vaikka yritys on vielä varsin uusi asia, Jaanan Pajalla syntyneitä tauluja ja ruukkuja myydään jo paitsi suoraan Pajalta ja Myllyn Leivästä Ylöjärveltä myös kahdessa tamperelaisessa lahjatavaraliikkeessä.

Iso tamperelainen yritys olisi halunnut ostaa melkein koko tuotannon, mutta kieltäydyin. Haluan tuotteille yksilöllisen leiman, taulujen tekeminen ei ole massatuotantoa, Jaana Weiste toteaa.

Vanhojen kattotiilien muuttaminen upeiksi sisustustauluiksi vaatii 13 käsin tehtyä työvaihetta. Vaivannäön jälkeen tauluista ei halua luopua ilmaiseksi, mutta oman työn hinnoittelu on uudelle yrittäjälle vaikeaa.

– Sama tiili pyörii käsissäni niin monta kertaa, etten oikein osaa edes laskea käsityölle tulevaa hintaa. Taulujen hinta onkin määritelty lahjatavaraliikkeissä, Jaana Weiste kertoo.

– Työn monivaiheisuus ei minua häiritse, sillä olen luonteeltani tarkka. Haluan, että taulut ovat laadukkaita ja huolella tehtyjä, ja niissä näkyy käden jälki, hän linjaa.

Jos käsityön paikka ei olekaan rautakaupassa, yrityslahjoiksi käsityöläinen tekisi tauluja mielellään. Esimerkiksi ruoka- ja keittiöaiheiset taulut olisivat omiaan vaikkapa keittiöfirman lahjoina.

 

Sitkeys ei

tarkoita työtä

kellon ympäri

Harva pienten lasten äiti uskaltaa aloittaa omaa yritystä senkään takia, että sen ajatellaan ainakin alkuvaiheessa vaativan työn tekoa kellon ympäri. Jaana Weiste ei aio eikä voi sellaiseen sortua.

– Jos teen liikaa töitä, reuma muistuttaa heti itsestään. Myös stressiä yritän välttää, sillä kiire ja paineet kostautuvat edelleen päänsärkynä. Vaikka sairastaminen on opettanut sitkeyttä, yritän tehdä töitä vain sen verran, mikä tuntuu hyvältä.

Aloittavalla yrittäjällä on yleensä jo firman kymmenvuotissuunnitelma valmiina, mutta Jaana Weiste painottaa elävänsä tässä ja nyt: tiilitauluja syntyy niin kauan kuin niiden tekeminen tuntuu mukavalta, ja oma jaksaminen asettaa rajat tuotannon määrälle.

Joka tapauksessa kuivakukkien ja tiilitaulujen tekeminen on tuonut luovan ja käsistään taitavan ihmisen lähemmäs omia juuriaan.

– Alkuperäinen toiveammattini oli kukkakauppias, jo pikkutyttönä pidin ojan penkalla kukkakauppaa, Jaana Weiste naurahtaa.

 

SUSANNA VILJANEN / Ylöjärven seutu